En ole ikinä kirjoittanut päiväkirjaa, en mistään aiheesta. Vaikka sitä koulussa suositeltiin oppimismenetelmäksikin, en ole sitä koskaan kirjoittanut. Nyt aion yrittää.

Oikeastaan olen jo pitemmän aikaa halunnut kirjoittaa. Olen halunnut kirjoittaa ihan mitä vain, kunhan jotakin. Laiska kun olen, on aloittaminen jäänyt ja unohtunutkin monesti. Lauluja haluaisin eniten tehdä, mutta en osaa. Tai ehkäpä en osaa vain aloittaa? Sanoja ja musiikkia on päässä pieninä palasina, mutta niitä ei osaa yhdistellä. Kokeilen, avaako kirjoittaminen lukkoja ajatusten ulostamisessa. Otan selvän siitä.

Eräs taiteilija sanoo, että päiväkirjassa sanotaan asioita itselle. Onko tämä siis parhaimmillaan toisinto ajatusten kulusta? Mitähän mietteille tapahtuu kun ne kirjoittaa todeksi. Katsotaan, katsotaan.

Tänään pidettiin mukavat harjoitukset. Suunniteltiin ja vähän haaveiltiinkin tulevia. Luvassa on hienoja asioita, jos vain osaisi olla vaivaantumatta esilläolosta. Ehkäpä tämä itselle kirjoittaminen auttaa myös siihen. Olenhan sentään melko kriittinen yleisö.

Jos annan ajatusten hautua tekstinä, saattavat ne tuntua huomenna – tai viikon päästä – siedettävämmiltä kuin syntyhetkellään. Tai paremminkin hetkellä, jolla ne kirjoitetun muotonsa saivat. Eihän niiden syntyhetkiä kukaan osaa kohdistaa, sillä tajunta on rajallinen.

All in all, feelings on hyvä, just joo