23.9.-4.10.
Hello there
Seuraava teksti ei ole mitään suurta paljastusta. Kaiken tämän voin kertoa, jos joku kysyy.
Otsikosta huolimatta tämä artikkeli ei käsittele ilmoitettua ajanjaksoa mitenkään tarkasti tai järjestyksessä. Pääosin luvassa on höpinää. Tarkemmin sanottuna kännistä jaarittelua.
Viime merkinnästä on siis aikaa, joten miksi en ole kirjoittanut alkuinnostuksen jälkeen? Syy on sama, mikä ilmenee myös erään A.W. Yrjänän päiväkirjakoosteessa. Siinä sanotaan, että päiväkirjaa ei kirjoiteta, kun menee hyvin.
No, onko minulla mennyt hyvin?
Musiikkiprojekti on edennyt jossain määrin kankeasti, mutta nyt vaikuttaa siltä, että se saa viime metreillään valtavia määriä tuulta siivilleen. Luvassa on jopa originellia, ei koskaan aiemmin esitettyä musiikkia! Olisi varmaan hienoa jos tämä olisi päivätyö, leipätyö, ammatti. Ko. ajatuksen realistisuuden kuitenkin aistii heti kun kuuntelee jotain hiemankin tunnettua levytystä: tähän en pysty. Toisaalta, ehkä me pystyisimme, mutta ketkä me? Hä? Täältä pesee! Rok änd roll jeaah. Miltähän maailma näyttää absolutistille?
Ulkomusiikillisesti ajateltuna on mennyt rennosti. Olen katsonut elokuvia sekä tv-sarjoja, mutta kirjoja olen lukenut vähän. Valtava innostuksen puuska johti siihen, että lukemisto käsittää tällä hetkellä kirjoja maailmankaikkeuden luonteesta laulun fysiologiaan. Unohtamatta kuitenkaan laulutekstien ”tieteellisehköä” (mahtava sana) erittelyä, jota Heikki Salon kirjassa ilmenee. Mittava lukemisto ahdistaa, mutta antaa myös rohkeutta, sillä nämä kirjat luettuani tiedän paljon enemmän.
Näyttääpä hienolta, kun luonnehdin osaa elämästäni ”ulkomusiikillisena”.
Alkoholi on kerrassaan yllättävä aine. ”Ekaks olin että ei saatana ja sitte olin että vittu joo”. Otettiin siis ihan pitkän kaavan viinafantasia eikä murehdittu huomista. Ennemminkin haaveilin huomista! Kävi niin, että alkoholin maailmassa vietettiin kolmas ilta putkeen.
Maikissa tapasin odottamatonta porukkaa, sellaisia tyyppejä, joita en ole kantapaikassani ennen nähnyt. Jos nyt 19-vuotiaalla voi olla kantapaikka. Valitettavasti voi! Paikalla oli huomattavan vaikuttavia rock-henkilöitä, joiden kanssa kävin hedelmällisiä rock-henkisiä keskusteluita. Koko viikonloppu on siis skenetetty ihan tosissaan. Keskustelut pyörivät akselilla turpeennosto-basson kielten määrä.
On vissiinki menny hyvin, ku ei oo kirijotettu. Oikea syy on se, että olen liian laiska.
Nyt sitten, juuri baarista kotiin rantautuneena, olisi ollut vielä paljon lisää juttua, mutta ne pääsivät unohtumaan etanoolin vaikutuksen takia. Better luck next time!
